Kevätrinteen Velhotar

12.12.2014 - Kouluratsastustunti, valmentajana Sinte

Taru näytti jo alkutunnista upealta: yhteistyönne toimi hyvin, tamma oli aktiivinen ja kuunteli apujasi tarkkaavaisesti. Kiinnitin huomiota istuntaasi, joka tuppasi siirtymisissä kallistumaan liikaa eteenpäin: muutaman huomautuksen jälkeen muistit itsekin kiinnittää asiaan huomiota, ja lopputuntia kohden siirtymisenne alkoivat näyttää paremmilta. Laukkatyöskentelyssä Tarulla riitti virtaa, mutta hetken laukkailun jälkeen turhat energiat saatiin purettua. Taru toimi upeasti pohkeenväistöissä ja avotaivutuksissa, tosin pohkeenväistöistä tuppasi usein tulemaan liian jyrkkiä. Muistutin, että loiva ja pitkä väistö on parempi kuin lyhyt ja jyrkkä. Teimme tunnin aikana muutamia vastalaukkaharjoituksia, joissa teillä näytti olevan eniten kehittymisen varaa. Muista kiinnittää jatkossa huomiota istuntaasi, erityisesti siirtymisissä!

18.12.2014 - Valokuvausretki

Päätin sijoittaa "aarteenetsintäretkemme" päivän (lyhyeen) valoisaan aikaan. Pimeässä olisi kuitenkin hankalaa etsiä ja valokuvata vaadittuja kohteita. Kymmenen maissa kapusin Tarun selkään. Varmistin vielä, että satulalaukku on kunnolla kiinnitetty ja mukana ovat kamera sekä vara-akku. Naapureille huikkailin ohimennen joulutervehdykset.

Pitkä objektiivi osoittautui nappivalinnaksi, sillä hevosen kanssa ei ollut helppo lähestyä kaikkia kohteita. Eikä sitä hevosta viitsinyt karkuunkaan päästää. Onneksi Taru tuntui olevan oikein rauhallisella päällä tänään, ja seisoi melko nätisti aloillaan, kun räpsin valokuvia kamerallani.

Parin tunnin lenkin jälkeen palasin takaisin tallille. Kuvausreissulta tulikin melkoinen kirjo valokuvia. Nähtävästi virtuaalimaailman aikavääristymä mahdollisti samalla kertaa niin kesäiset kuin talvisetkin valokuvat. Kuvakollaasi löytyy täältä.

Palkinnoksi osallistumisestamme saimme muhkean loimen:

---

16.12.2014 - Lumiukkoja

Osallistuin itse kilpailuun, jossa rakennettiin lumiukkoja ja äänestettiin niistä parhaat. Oma lumiukkoni onnistui mielestäni ihan hyvin, mutta oli kieltämättä perinteinen eli melko tylsä. Resurssien rajallisuudesta huolimatta muut osallistujat olivat selvästi luovempia ja näppärämpiä. Sain joka tapauksessa palkinnoksi ihanan pörröriimun, jonka päätin ottaa käyttöön Tarun kanssa. Ja olihan päivä muutenkin hauska!

---

14.12.2014 - Lumiset maastoesteet

Tänään osallistuimme Anfarwolissa järjestettyihin maastoesteratsastuskilpailuihin. Osallistuimme kahteen luokkaan. Ensimmäisessä luokassa piti valokuvata unelmien ratsastusmaasto. Tässä kuva, jolla osallistuimme. Lapin talvisissa maisemissa olisi hienoa ratsastella. Ensimmäisessä palkinnoksi saimme ruusukkeen ja kaviokoukun, toisesta ruusukkeen ja korvahuput.

---

13.12.2014 - Erikoinen näyttely

Osallistuimme tänään hieman erikoisempiin näyttelyihin. Näyttelyä varten hevosesta rakennettiin eräällä valmiilla työkalulla kuva. Kuvassa hevonen sai olla oma itsensä tai sitten jotain aivan muuta, kuten avaruusoliona. Kuvan, jolla osallistuimme, löydät täältä. Kuten helposti voi päätellä, sain kuvaan inspiraation Velhottaren nimestä.

Palkinnoksi voitostamme saimme ruusukkeen sekä hoitovälinesetin. Setti sisältää erikoisshampoon turkille, vaahtoshampoon jouhille, karvankiilloketta, jouhien selvitysainetta, kimaltelevaa kiiltosuihketta, pehmoiset pesusienet, erityisen pehmeän aidon sienen, pesuharjan sekä aitoa luonnonharjasta olevan harjan.

---

12.12.2014 - Kouluratsastustunti

Huomasin, että Metsälammen Ratsastustallilla järjestettävällä kouluratsastustunnilla oli vielä tilaa yhdelle osallistujalle. Kirjoitin nimeni listaan heti! Tarun kanssa emme ole vielä yhdessäkään kunnon valmennuksessa käyneet, vaikka olemme jo aloittaneet kisaurammekin. Joten nyt oli varmasti korkea aika. Harjoittelimme lähinnä siirtymisiä sekä pohkeenväistöä. Saimme suorituksistamme enimmäkseen positiivista palautetta, sekä tietenkin muutamia rakentavia kommentteja. Tarukin tuntui tunnilla mukavalle: se oli aktiivinen ja kuunteli hyvin.

---

12.12.2014 - Ensimmäinen kerta

Pienen päähänpiston myötä osallistuimme Tarun kanssa tänään englantilaistyyliseen ratsastusluokkaan. Kilpailukutsuun voi tutustua täällä. Kilpailuissa oli melko vähäisesti osallistujia. Onnekseni kaikki muutkin osallistujat taisivat olla tällaisissa kilpailuissa ensimmäistä kertaa. Siitä huolimatta osallistujat olivat selvästi nähneet paljon vaivaa esimerkiksi ratsastusasujen valinnassa ja viimeistelyssä. Olinkohan itse tarpeeksi tyylikäs?

Muuten kilpailuista jäi kuitenkin hyvä mieli, vaikka minua kyllä jännitti todella paljon tämä minulle entuudestaan tuntematon laji. Siitä johtuen suorituksemmekin taisi olla hieman epävarma, mutta meidät kuitenkin kaikesta huolimatta palkittiin ruusukkeella sekä lampaankarvaisella satulahuovalla.

Tässä vielä erikseen tarina osallistumisestamme:

Perhoset liihottelivat vatsassani. Olin osallistumassa ensimmäistä kertaa englantilaistyyliseen ratsastusluokkaan. Tuntui kuin olisin unohtanut kaiken lukemani ja kuulemani aiheesta. Mitähän se valmentajakin sanoi yksilösuorituksista. Mihin suuntaan ravattiin, missä käännyttiin ja mihin..? "Voi ei!", ajattelin.

Luokkamme osallistujat kuulutettiin kehään. Kehään päästyämme korvissani humisi. Yhteisesiintyminen oli vielä helppoa. Onnekseni edellämme oli muita yksilösuorituksia. Karistelin ajatuksistani pelon ja pakokauhun - päätin keskittyä seuraamaan muiden suorituksia ja ottaa niistä mallia. Onnekseni tuomarikin tuntui antavan selkeitä ohjeita, mitä hän halusi meidän tekevän. Huh!

Taru tuntui hetken jännittyneeltä, ihmekös tuo. Mutta sitten tuntui kuin tamma olisi päättänyt rauhoitella minuakin, ja alkoi liikkumaan yhtäkkiä samaan aikaan niin pehmeästi, mutta kuitenkin reippaasti. Siitä hyvästä karistin loputkin huoleni suorituksestamme, ja keskityin vain nauttimaan Tarun liikkeistä ja kuuliaisuudesta.

---

9.12.2014 - Rekiretki kiinalaisittain

Tarjosimme turisteille rekiajelua, lisää tapahtumasta voit lukea täältä. Tässä vielä meidän tarinamme päivän tapahtumista:

Onneksi kiinalaiset opiskelevat nykyään paljon englantia, ja onneksi olimme juuri Walesissa. Tänään olisi nimittäin muuten törmätty kielimuuriin. Eikä mihinkään pieneen, vaan voisi sanoa että Kiinan muurin kokoiseen. Molemmin puolin aksentit olivat kyllä mielenkiintoisia, sitä ei käy kieltäminen. Kylään oli nimittäin pelmahtanut lauma kiinalaisturisteja, ja nyt meidän oli tarkoitus järjestää heille rekiajelua ja talutusratsastusta.

Valjastin tällä kertaa hommiin Kevätrinteen Velhottaren eli tutummin Tarun. Tarulla oli kyllä jonkin verran ajo-/vetokokemusta, mutta rekeä emme ole aiemmin vetäneet. Tätä varten päätinkin edellisenä iltana suorittaa varmuuden vuoksi pienen koeajon. Tarua ei onneksi tuntunut reki haittaavan, vaan homma tuntui sujuvan mutkattomasti. Olihan se ehkä hieman riskialtis veto, lähteä nyt kyyditsemään turisteja reellä näin vähällä harjoittelulla.

Tapaamispaikalle selvisimme reen kanssa nätisti. Ensimmäiset turistitkin saatiin kyytiin kunnialla. Sitten olikin aika lähteä liikkeelle, mutta Taru ei hievahtanutkaan. Ilmeisesti isompi painolasti reen kyydissä sai tamman hämilleen. Pyysin ja pyysin ja pyysin... Ei mitään. Kömmin reen kyydistä tamman vierelle. Yritin houkutella sen liikkeelle. Tuloksetta. Maiskuttelin. Napauttelin ohjilla. Vedin kaksin käsin. Eikä vieläkään mihinkään.

Turistien edessä hevoselle ei kehtaisi kunnolla hermostuakaan. Aloin olla epätoivoinen. Huikkasin sandin apuun. Sandi kipitti meitä kohti, kädessään porkkanapussi. Ja siinä samassa Taru rykäisi itsensä liikkeelle ennen kuin ehdin edes huomaamaan. Kiiruhdin takaisin rekeen ja huusin sandille, että kävelee edellämme ainakin jonkin matkaa. Huokaisin helpotuksesta – ehkä tästä vielä selvittäisiin.

Osallistumisesta saimme palkinnoksi herkkupaketin, joka sisälsi paalin luomuheinää, kauralyhteen, porkkananipun, kasan omenia ja vinon pinon ruisleipiä. Kaikki tietenkin paikallisia tuotteita.

---

01.12.2014 - Illan tallustelumaasto ilman satulaa, Metsälammen Ratsutalli

Olimme taas ilmoittautuneet mukaan Metsälammen Ratsutallilla järjestettävään maastolenkkiin. Tällä kertaa se tosin suoritettaisiin ilman satulaa. Saavuimme Tarun kanssa paikalle hyvissä ajoin. Maastoon lähdettäisiin kello 19, joten tarkistin odotellessa heijastimet ja muut varusteemme huolellisesti. Siihen aikaan oli jo pimeää, joten olin ottanut tehokkaimman otsalamppuni mukaan. Mitenköhän sitä joskus aikoinaan pärjäsikään ilman kunnon otsalamppuja?

Olin varustautunut luonnollisesti myös lämpimillä vaatteilla, sillä talvella pelkästään kävelyvauhdilla edettäessä tulisi varmasti helposti kylmä. Tosin olisihan minulla jalkojen välissä mukavan pyöreäselkäinen lämmityspatteri. Suomenhevonen nimittäin!

Hevosten hengitykset höyrysivät kirpeässä pakkasilmassa. Metsässä kuului ainoastaan ratsastajien iloinen höpötys sekä hevosten kavioiden alla narskuva lumi. Maastolenkki sujui mukavasti ja enimmäkseen oikein rauhallisesti. Takaisin tallillekin ehdimme sopivasti juuri ennen hevosten iltaruokinnan alkamista.

---

03.12.2013 - Jouluvaellus, Yksityistalli Kaihoranta

Herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä kello oikein on!
Puin pikapikaa päälleni monta kerrosta vaatteita.
Matkasin tallille jatkuvasti kelloa vilkuillen.
Ratsuni odotteli minua hämmästyneen näköisenä.
Laittaessani suitsia ratsulleni se yritti vielä kahmia heinänkorsia suuhunsa.
Tarkistaessani laukkuani huomasin, että varatoppahanskani olivat jääneet kotiin.
Noustessamme selkään osa hevosista tuntui selvästi innostuvan.
Ratsuni oli erittäin rauhallinen siitä huolimatta.
Kellon ollessa kahdeksan pysähdyimme pienelle tauolle.
Minua haukotutti.
Läheisestä talosta karanneen koiran rynnistäessä tielle osa hevosista säikkyi.
Syödessäni makkarakeittoa huomasin, että Taru yritti syödä toisen hevosen heiniä.
Ratsuni yritti näyttää viattomalta.
Kun Jenni tyrkytti minulle sämpylää, nappasin sen vauhdilla - ratsastus tekee nälkäiseksi!
Maatilalle päästyämme ajattelin, että huomenna on varmasti lihakset kipeänä reissun jäljiltä.
Loppumatkasta innokkaimmatkin ratsut tuntuivat päässeen ylimääräisestä energiastaan eroon ja kaikki olivat rauhallisia.
Ottaessani varusteita ratsultani pois, se päästi huokauksen ja kiiruhti heinilleen.
Olin todella väsynyt, mutta iloinen.
Menin Jennin taloon ja ohjelmassa oli jälleen syömistä.
Kun minulle tarjottiin suklaakakkua ja limsaa, minä tuskin jaksoin maistaa niitä, vaikka olenkin perso herkuille.
Kello oli jo niin paljon, että oli parempi mennä nukkumaan.
Seuraavana aamuna auttelin tallitöissä sillä aikaa, kun Taru söi aamuheiniään. Sen jälkeen pakkasin tavaramme ja lähdimme kotimatkalle.

---

18.11.2013 - Kirpeänraikas marrasmaasto, Metsälammen Ratsutalli

Olin ilmoittautunut Tarun kanssa Metsälammen Ratsutallilla järjestettävään marraskuiseen maastoreissuun. Samalla olin kyllä varoittanut reissun vetäjää, että tamma on nuori ja koulutuksen alkuvaiheilla ja, että minua hieman jännittää, miten osallistuminen sujuu. Ajattelin kuitenkin, että tästä saisimme hyvää kokemusta matkustamisesta sekä vieraiden hevosten kanssa vieraissa maastoissa kulkemisesta. Ja onhan Taru ollut ainakin tähän asti ihan kypsän ja fiksunoloinen, vaikka nuori tamma vielä onkin.

Heräsin aamulla aikaisin ja pian kiiruhdinkin tallille tarkistamaan, että kaikki tarvittavat varusteet ovat mukana. Kuljetusautoon Taru asteli rauhallisesti, mutta selvästi hieman hämmästellen, että mitähän tässä oikein on tapahtumassa. Lähtiessämme liikkeelle oli vielä pimeää, mutta matkamme aikana aurinkokin alkoi laiskasti valaista maisemia.

Navigaattorin avulla löysimme sujuvasti perille. Kävin tervehtimässä ensin maastoreissun vetäjää sekä muita maastoon lähtijöitä. Sen jälkeen otin Tarun ulos autosta jaloittelemaan hetkeksi, kun vielä odottelimme muutamaa muuta saapuvaksi. Vihdoin porukka alkoi olla koossa, joten varustelin tamman ja lähdimme retkelle.

Reissu sujui pääasiassa hyvin, joten tallille päästyämme huokaisinkin helpotuksesta ja kehuin Tarua kunniakkaasta suoriutumisestaan. Ennen kotimatkaa hörpimme vielä ratsastajien kesken kuumaa kaakaota, hevosille tarjoilimme puolestaan heinää ja porkkanoita.