Kevätrinteen Vilteri

05.04.2014 - Maastoestekurssi Ratsastuskoulu Nuppulassa, valmentajana Melle

Päiväkirjassa osallistumistarinamme kurssille. Tässä valmentajalta saamamme palaute:

Verrytellessä Vili näytti hyvin energiseltä, joten jatkossa sinun kannattaa muistaa itse rauhoittua ja hengittää syvään sekä työstää Vilillä mahdollisimman monipuolisia tehtäviä, jottei se tylsisty edelliseen. Verryttelyhypyt pienille tukeille onnistuivat todella hienosti, Vili vaikutti oikein rehelliseltä ratsulta. Pikkuruisella radalla menonne oli hieman epätasaista sillä ratsastajan jännityksen vuoksi tempo katosi hieman ennen estettä, korjasit kuitenkin virheen todella hyvin suuremmalle radalle ja esteistä selviydyitte tasaisella ja siistin näköisellä ratsastuksella!

---

29.10.2013 - Valmentajana Venttu, kouluvalmennus

Vili oli vasta nuori ori. Tänään pitäisin valmennuksen Vilille ja Emmalle. Alkuverryttelyssä Vili näytti oikeen hyvältä ja sen askellus oli eteenpäin pyrkivää. Pyysin Emmaa hieman hidastamaan Vilin menoa. Kevyttäravia mentäessä Vili veti päänsä pitkäksi. Käskin Emman pääty-ympyrälle. Neuvoin häntä, mitä kuului tehdä, jos hevonen veti päänsä eteen raviin siirryttäessä. Vili asettui ja taipui hyvin. Pian se meni myös ravissa oikein hyvin ja kantoi itsensä kunnolla. Kehuin Emman rauhallista ja siistiä ratsastustyyliä.

Laitoin Emman ja Vilin menemään avotaivutuksia pitkillä sivulla. Vili ilmeisesti osasi kouluratsastuksen perusteet oikein hyvin, vaikka olikin nuori hevonen. Lyhyillä sivuilla Emman piti mennä Vilin kanssa lisättyä ravia. Vilin askel jäi vähän löysäksi. Jätimme avotaivutukset pois ja teimme nyt pitkillä sivuilla lisättyä ravia. Ravi rupesi kerta toisensa jälkeen näyttämään paremmalta. Pian sekä minä, että Emma olimme tyytyväisiä lisättyyn raviin. Kehotin Emmaa ottamaan muutamia laukannostoja, ennen loppuverryttelyä.

---

23.10.2013 - Valmentajana Julia Waldorff, estevalmennus

Massava kouluruuna Vili saapui silmieni alle valmiiksi veryteltynä ja lyhyesti ratsastajan kanssa juteltuani päätin päivän tehtävät. Hieman huonosti taipuva ja jäykkä ori kaipasi selkeästikin erilaisia jumppatehtäviä ja niitä tänään tehtäisiinkin. Kokosin in-out sarjan, jossa oli aluksi viisi maapuomia. Ratsukko sai suorittaa puomikujaa ensin ravissa ja sitten laukassa, välit olivat tarkotuksella hieman normaalia leveämmät, jotta hevonen joutuisi pidentämään askeltaan ja venymään. Aluksi Vili pisteli jalkoja miten mihinkin väliin, mutta kun ratsastaja heräsi ja alkoi vahtimaan orin touhuja niin tehtävä päästiin myös "puhtaasti".

Pienen hengähdystauon jälkeen nostin joka toisen puomin kavaletiksi ja lisäsin vielä loppuun yhden maapuomin. Teimme tätäkin tehtävää ensin ravissa ja sen jälkeen otin maapuomit kokonaan pois laukkaosuutta varten. Laukassa Vili hieman arasteli täydeltä näyttävää tehtävää ja tempo putosi liian alhaiseksi, joka johti siihen että puomit kolisivat alas. Kun ratsastaja sai temmon pidettyä hieman reippaampana niin ratsukolla ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi vielä hyppäsimme pari korkeampaa pystyä nopeassa ratatemmossa. Halusin harjoittaa ratsastajan silmää ja tein vaikeita teitä ja lähestymisiä. Ponnistuspaikat löytyivät lopulta aika helposti ja onnistuneisiin suorituksiin oli hyvä päättää päivän treenit.

---

7.-10.10.2013 osallistuimme Suvilaakson ratsastuskoulun järjestämälle estekurssille (Estekurssi 1). Tunnit olivat klo 19-20 ja estekorkeus 50-60 cm.

Maijun kommentit ensimmäisestä tunnista:
Kurssin ensimmäisellä tunnilla harjoiteltiin yksittäisen esteen hyppäämistä. Kaikki tuntilaiset olivat jo joskus aiemmin hypänneet, mutta kenelläkään ei ollut paljoa kokemusta. Estekorkeus pidettiinkin todella matalana, jottei alkaisi liikaa pelottaa. Calle meinasikin lähinnä ravata esteen yli, mutta laukkalähestymisissä otti jo pienen hypynkin. Emma ja Vili pysyivät hienosti porukan tahdissa, vaikka nuorta Viliä vähän uusi ympäristö jännittikin.

---

28.09.2013 - Valmentajana Maria Mäkelä, kouluvalmennus

Emma tuli suomenputtensa kanssa tunnille säntillisesti. Kehotin häntä laittamaan tavallista pidemmän jalustimet ja sen jälkeen kun kaksikko oli valmis, saivat no kävellä pitkin ohjin. Jo kävellessä kehotin Emmaa ratsastamaan niin, että hengittää syvään ja pitkiä vetoja, orinsa askelien tahtiin. Ensimmäisellä askeleella sisään, sitten kolmen ajan vielä sisään ja sitten seuraavat neljä askelta ulos. Vili käveli reippaaseen tahtiin, mutta ratsastajan rento hengittely sai myös hevosen hiukan rennommaksi. Tämän jälkeen annoin ottaa ohjat vähän tuntumalle ja jatkamaan rauhallista hengittelyä. Korjasin Emman istuntaa hiukan, sillä hänen jalkansa olivat vähän liian edessä ja tämän jälkeen kehotin häntä katsomaan tiiviisti sinne, minne oli matkalla ja kääntämään napaansa ja nenäänsä yhtäpaljon kääntyessään. Emma huomasikin, että navan ja nenän kääntyessä myös käs käänsi ohjaa. Vili tuntui pitävän rennosta kävelystä ja siitä, että sai kevyempiä ohjasotteita. Orin nuoren iän vuoksi kehotin Emmaa tekemään muutamia suunnan vaihdoksia ja voltteja pitäen opetukseni mielessä. Lähempänä lopputuntia kaksikko myös ravasi ohjeitteni kanssa muutaman suuren voltin verran. Vilin tasapaino oli vielä hiukan heikko, joten kehotin ravaamaan vielä toiseen suuntaan hetken matkaa ihan uraa pitkin ja tekemään hiukan isommat mutkat. Tämän jälkeen annoin ratsukolle luvan antaa pitkät ohjat ja kävellä loppukäynnit. Olin tyytyväinen Viliin ja Emmaan, hienoa!

20.12.2014 - Joulumaastoilua

Olin virittänyt Vilterille jo tutuksi tulleet joulukamppeet ylle. Poronsarvilakki ja muut jouluiset koristeet olivat olleet käytössä viimeksi pukuratsastuksessa joulukuun alussa. Nyt tarkoitus oli lähteä Anfarwolin porukan kanssa joulumaastoon. Viime yönä oli satanut mukavasti lunta, joten joulumaastoon saataisiin senkin osalta oikein hyvä tunnelma.

Kierreltyämme metsäreittejä parisen tuntia rauhallisessa tahdissa, oli mukava päästä takaisin tallille lämmittelemään. Hevosille laitoimme hieman heiniä mutusteltavaksi ja itse nautimme kuumat kaakaot, joululaulujen soidessa hiljaa taustalla tallin radiosta.

Vilteri sai joulumaastoon osallistumisen kunniaksi piparkakunmakuisen hevosnamulelun.

---

14.12.2014 - Lumiset maastoesteet

Tänään osallistuimme Anfarwolissa järjestettyihin maastoesteratsastuskilpailuihin.

Ensimmäisessä luokassa tehtävänantona oli: Talvinen rata. Lunta on tullut runsaasti ja tämä maastoesterata on rakennettu lähinnä lumesta ja jäästä sekä koristeltu havuilla. Mitä ratsukin tuumaa kun edessä on tavallista erikoisempia esteitä? Kirjoita hevosen näkökulmasta..

Tässä osallistumistarinamme: "Mä oon fiiliksissä, fileis, fileis, fileis" tuumailin laukatessani pitkin metsikköä. Lunta oli satanut reilusti ja joku näytti kasanneen siitä erilaisia kasoja. Hyppelimme niiden yli, mikä oli tosiaan aika hauskaa. Lisäsin vauhtia koko ajan pikkuhiljaa. Ratsastajani taisi olla hieman eri mieltä asiasta, mutta viis veisasin siitä, sillä tämä oli siistii. Siis aivan kuten olin kuullut tallin mölylaatikossa, jota ihmiset kutsuvat radioksi, jonkun Keekin hokevan: "mä oon fiiliksissä, fileis, fileis, fileis. Enkä voi sille mitään, käännän volumee lisää."

Palkinnoksi voitosta saimme ruusukkeen ja ratsastusloimen.

Toisessa luokassa arvosteluperusteena oli valokuva unelmien ratsastusmaastosta. Osallistuimme tällä kuvalla. Palkinnoksi osallistumisestamme saimme ruusukkeen ja harjasetin.

---

13.12.2014 - Erikoisempi näyttely

Osallistuimme tänään hieman erikoisempiin näyttelyihin. Näyttelyä varten hevosesta rakennettiin eräällä valmiilla työkalulla kuva. Kuvassa hevonen sai olla oma itsensä tai sitten jotain aivan muuta, kuten avaruusoliona. Kuvan, jolla osallistuimme, löydät täältä. Kuvan aiheena on realistinen Vilteri, tietenkin lempipaikassaan eli laitumella.

Palkinnoksi osallistumisestamme saimme ruusukkeen sekä hoitovälinesetin. Setti sisältää erikoisshampoon turkille, vaahtoshampoon jouhille, karvankiilloketta, jouhien selvitysainetta, kimaltelevaa kiiltosuihketta, pehmoiset pesusienet, erityisen pehmeän aidon sienen, pesuharjan sekä aitoa luonnonharjasta olevan harjan.

---

12.12.2014 - Englantilaistyylistä menoa

Pienen päähänpiston myötä osallistuimme Vilin kanssa tänään englantilaistyyliseen ratsastusluokkaan. Kilpailukutsuun voi tutustua täällä. Hieman valitettavaa oli, että olimme ainoat osallistujat luokassamme. Muuten kilpailuista jäi kuitenkin hyvä mieli, vaikka minua kyllä jännitti todella paljon tämä minulle entuudestaan tuntematon laji. Siitä johtuen suorituksemmekin taisi olla hieman epävarma, mutta meidät kuitenkin palkittiin ruusukkeella sekä ihanalla, pörröisellä riimulla.

---

10.12.2014 - Vaellusmaasto

Tänään osallistuimme Metsälammen Ratsutallin järjestämään vaellusmaastoon, jos kahden tunnin maastolenkkiä nyt vielä voi kutsua vaellukseksi. No, joka tapauksessa... Olen itse aiemmin pari kertaa osallistunut eri ratsulla Metsälammen maastoretkille, jotka ovat aina olleet mukavia ja onnistuneita. Tällä kertaa päätin vaihtelunvuoksi osallistua kuitenkin Vilterin kanssa.

Hihkuin innosta, sillä nyt olisi hyvä syy ottaa hankkimani satulalaukkukin vihdoin käyttöön. Siinä mukana kulkisivat helposti ainakin riimu, riimunnaru sekä eväät. Varmistin vielä, että mukana on kaikki tarvittavat varusteet sekä varmasti lämpimät ja sadetta pitävät vaatteet. Pakkasin kamppeet ja Vilin autoon ja suuntasimme kohti Metsälammen Ratsutallia.

Viliä selvästi kiinnosti uusi paikka ja uudet hevostuttavat. Se haisteli kaikkea sieraimet suurina, katsellen joka puolelle. Ori oli vielä tavallistakin ryhdikkäämpi. Naurahdin sille ja ryhdyin pukemaan varusteita niin hevoselle kuin itsellenikin.

Ratsukot järjestyivät jonkinlaiseen jonoon, jonka jälkeen lähdimme matkaan. Suuntasimme laitumien ohi isommalle tielle, jota pitkin onneksi mentäisiin suhteellisen vähän aikaa. Käännyimme mutkittelevalle metsäpolulle, jossa hevosten täytyi hieman katsoa, mihin jalkansa laittavat.

Hetkisen kuluttua saavuimmekin jo taukopaikalle. Laskeuduimme alas ratsailta, kiinnitimme ratsumme ja tarkistimme, että ne olivat kunnossa. Otin satulalaukusta myös tallin puolesta saamamme eväät ja istahdin nauttimaan nuotion lämmöstä, eväistä ja kuumasta mehusta.

Eväät nautittuamme ja hieman itsekin jaloiteltuamme kipusimme takaisin ratsaille jatkaaksemme matkaa. Kiertelimme ja kaartelimme polkuja sekä Harjunlenkkiä pitkin takaisin tallille. Tallin pihassa taputtelin Vilteriä kaulalle ja kiittelin sitä reissusta kunnialla suoriutumisesta. Kotitallilla tarjoaisin sille varmasti muutaman ylimääräisen porkkanan.

---

10.12.2014 - Laukkaa ratsu reima!

Sandi pyysi joulukalenterin tehtävässä meitä kertomaan mieleenpainuvasta laukkakokemuksesta. Samalla järjestettiin laukkakilpailu. Olisihan minulla ollut hienoja laukkaponejakin, joilla kilpailuihin osallistua. Osallistuin kuitenkin Vilterillä, sillä minulla oli tuoreessa muistissa yksi retkemme.

Vilterin kanssa meille ei vielä ole ehtinyt tapahtumaan ehkä sitä kaikista ikimuistoisinta laukkaretkeä. Joka tapauksessa yksi ihana laukkamuisto meillä kyllä on, vaikka se onkin kovin tuore muisto. Olimme nimittäin itsenäisyyspäivän (6.12.2014) kunniaksi maastoretkellä. Maastoretki itsenäisyyspäivänä suomenhevosella - siinä on tunnetta. Varsinkin, kun olin vaihtanut satulahuovaksi sinivalkoisen huovan.

Vastustajia meillä ei montaa ollutkaan, ja muutenkin kilpailut sujuivat hieman omalaatuisesti. Siitä huolimatta kilpailun voitto maistuu tietenkin silti makealle. Palkinnoksi saimme suitset ja satulahuovan, jotka sopivat isänmaalliseen teemaamme.

---

8.12.2014 - Poroja ja pipareita

Osana Anfarwolin joulutempausta järjestettiin tänään pukuratsastus, johon osallistuimme innolla Vilin kanssa. Värikäs kulkueemme sai ainakin minut nauramaan hillittömästi – näin hauskaa ei ole ollut aikoihin! Tässä ohessa vielä kuvaus pukeutumisestamme:

Punarautiaalle orille oli laitettu poron sarvet. Sellaiset pehmeät, hevosille tarkoitetut feikkisarvet tietenkin, punaisen lakin kera. Suitsia ja ohjia koristivat punaiseen kankaaseen kiinnitetyt kulkuset. Ratsun jalkoja koristivat punaiset pintelit. Mutta hetkinen, mikä ihme oriin selässä oli? Sehän on pipariukko! Lähemmin tarkasteltuna oikeastaan pipariakka. Ratsastaja oli puettu kokonaan topattuun, ruskeaan kankaaseen. Tämä pullea pipari oli vielä tietenkin koristeltu valkoisin kuorruteyksityiskohdin. Ruskeat ratsastuskengät, ruskea kypärä sekä ruskeat tumput viimeistelivät vaikutelman ratsastavasta piparista. Satulaa ratsukolla ei ollut laisinkaan.

Kyläsanomat palkitsi kaikki osallistujat eli myös meidät lämpimällä villaloimella sekä pussillisella omenaherkkuja.

---

6.12.2014 - Itsenäisyyspäivän maastoretki

Itsenäisyyspäivän kunniaksi olin päättänyt lähteä reippaalle maastoretkelle, milläpä muulla ratsulla kuin mahtavalla suomenhevosella, tietenkin. Satulahuovaksikin vaihdoin sinivalkoisen huovan. Suuntasimme Vilin kanssa lenkille, joka kulkisi ohi peltojen ja läpi metsien. Reitillä voisi rauhassa päästää oriin kovempaankin vauhtiin.

Pieni pakkanen sai hevosen hengityksen höyryämään ilmassa, kun ravailimme pitkin metsäteitä. Eräälle suojaisammalle pellolle oli tuiskuttanut lunta juuri sopivasti. Siellä kannustin Vilin laukkaan. Annoin oriin itse päättää vauhdin, ja niin se pikkuhiljaa venyttikin askelta. Tunsin kuinka hevosen lihakset tekivät töitä, lumen vain pöllytessä perässämme.

Tallille päästyämme kaivoin taskunpohjaltani muutaman sokeripalan Vilterille. Laitoin varusteet paikoilleen ja jätin oriin mutustelemaan iltaheiniään rauhassa.

---

4.12.2014 - Joulukuusen hakureissu

Osallistuimme Anfarwolin järjestämälle joulukuusten hakureissulle. Tarkoituksenamme oli auttaa kylän joulutorin koristeluun tarvittavien kuusien kuljettamisessa. Lisää tapahtumasta voit lukea täältä. Osanottajien määrä ei tänä vuonna huimannut, mutta onneksi tehtävämme onnistui. Osallistumisestamme saimme palkinnoksi hevosnameja, riimun sekä kaviokoukun. Sekä tietysti lisää joulumieltä!

---

05.04.2014 - Maastoestekurssi Ratsastuskoulu Nuppulassa

Olimme lähteneet Vilin kanssa liikkeelle jo aikaisin aamulla, että ehtisimme ajoissa Nuppulassa alkavalle maastoestekurssille. Emme ole vielä Vilin kanssa harjoitelleet kovin paljoa maastoesteitä, vaikka joitakin helppoja kenttäkisoja olemmekin käyneet kokeilemassa - jopa hyvällä menestyksellä. Joten odotin kurssia suurella innolla.

Perillä sain luvan laittaa Vilin yhteen vapaana olleeseen tarhaan jaloittelemaan siksi aikaa, kun ratsastajille oli tarjolla teoriatunti sekä lounasta. Sen jälkeen varustimme hevoset ja suuntasimme maastoon. Ilmassa oli selvästi jännityksen sekaista intoa. Verryttelyn jälkeen oli aika suunnata radalle, jonka esteiden korkeus oli noin 50-60cm.

Ensimmäisen esteen jälkeen loputkin jännitykseni rippeet hävisivät, sillä Vili tuntui rohkealle ja luotettavalle - kuten aina. Ori suuntasi esteille innokkaasti ja korvat hörössä, mutta kuitenkin hyvin ratsastajan apuja kuunnellen. Vesiesteen kanssa ei luonnollisestikaan ollut ongelmia. Hauta-esteellä olin itse hieman epävarma lähestymisestä ja askeleiden sovittamisesta, joten Vili hyppäsi melkoisen oloisella loikalla. Sain valmentajalta vinkkejä ja seuraavalla kierroksella hauta-esteenkin lähestyminen sujui jo paremmin. Toisella kierroksella hyppäämiemme esteiden korkeus olin noin 80-90cm.

Takaisin tallille päästyämme virutimme hikiset ratsut ja pidimme palautetilaisuuden. Radalta kuvattujen videoiden katsominen oli erittäin opettavaista. Lähdimme kotimatkalle väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

---

09.11.2013 - Osallistuimme kouluratsastuskilpailuiden He A -luokkaan Heavyweight Draftingissa. Osallistumistarina: "Superfantastinen päivä! Vaikka olikin sateinen. Vili oli kuitenkin oikein siistinä ja harjakin viimeisen päälle letitettynä ja silkkisillä nauhoin solmittuna. Ori liikkui sulavasti, mutta ihan nappisuoritukseen emme siitä huolimatta yltäneet, sillä kesken radan Vili säikähti saksalaisen tuttavamme suloisen koiranpennun sähäkkää leikkiä."

---

30.09.2013 - Olen ilmoitellut Viliä jo ensimmäisiin kilpailuihinkin. Pääasiassa Helppo C -koululuokkiin ja muutamaan matalaan (lähinnä 60 cm) esteluokkaankin. Kilpailut eivät toki ole aivan vielä, odotellaan hetki, että Vili vielä hieman kehittyy ja kasvaa rauhassa. Ja näihin tuleviin kilpailuihinkin menemme lähinnä sillä ajatuksella, että Vilteri saa kokemusta kilpailutilanteista ja -paikoista. Mitään suurempia odotuksia siis ei ole, vaan menemme enemmänkin kokeilumielessä. Lisäksi olemme ilmoittautuneet Suvilaakson ratsastuskoululla 7.-10.10. pidettävälle estekurssille, esteiden korkeus siis 50-60cm.

---

28.09.2013 - Vili on jo 3-vuotias ja kerännyt melkoisesti massaa. Taitaa orista kasvaa aikamoinen ilmestys. Käsittelyharjoitusten lisäksi olemme opetelleet ajamisen perusteita. Juoksutuksen ohella oria on totutettu myös satulaan. Vilistähän on tarkoitus tulla koulupainotteinen ratsu, mutta mikäli asiat sujuvat hyvin, kokeilemme todennäköisesti myös esteratsastusta sekä valjakkoajoa.

---

14.09.2013 - Vili on kasvanut melkoisesti. Niin, orihan siis sai nimekseen Kevätrinteen Vilteri eli tutummin Vili. Vuotiaan jätkän kanssa on harjoiteltu säännöllisesti taluttamista ja ylipäätään käsittelyä. Harjoitukset ovat sujuneet pääasiassa hyvin, vaikka joskus poju ei oikein jaksa keskittyä ja pistää mieluummin ranttaliksi. Vieroituksen jälkeen Vili on muuttanut Anfarwol Acresin tilalle, jossa ori saa seuraa lukuisista muista hevosista. Tai lähinnä laukkaponeista, mutta kyllä tallilla on nykyisin muutama laukkahevonenkin sekä muutamia muita klassisen puolen ratsuja.

---

07.09.2013 - Tänään oli se odotettu päivä, eli Takamaiden Justiina varsoi! Sain aikaisin lauantaiaamuna tekstiviestin kasvattajalta ja illalla kävinkin jo varovasti kurkkimassa, minkälainen pörröpää tallilla odottaisi. Mutta varsastahan tulikin oikein komea ja pitkäjalkainen rautias orin alku. Kasvattajan kanssa oli tosiaan sovittu, että jos varsasta tulee ori, tulee se minun omistukseeni. Eli nyt vain odotellaan että pitkäkoipi kasvaa luovutusikäiseksi.

---

01.09.2013 - Ystävättäreni pipariina sai vähän aikaa sitten vihdoin ja viimein oman suomenhevostallinsa pystyyn. Tallilla on jo syntynyt muutama ensimmäinen kasvattikin. Jotenkin ihmeen kaupalla pipariina onnistui ylipuhumaan minut siihen, että jos syyskuussa tammasta Takamaiden Justiina syntyy orivarsa, otan sen hoiviini. Nyt sitten odotamme jännityksellä, minkälainen varsa Justiinasta putkahtaa maailmaan. Tuleekohan sieltä tamma vai ori?